Heidдn silmдnsд kiehuvat
Siitд mustasta kirkkaudesta
Jossa Saatanan riehuvat
Liekit lyцvдt kohti taivasta
Ja se valo talven keskellд
Ei tuo, ei lupaa elдmдд
Vaan pддttдд aikakautenne
Sen loppua ylistдд
He juovat sokeutensa viiniд
Joka katkerana korventaa
Heidдn katseensa ei kestд nдhdд
Kerran langenneen loistoa
Verikyyneleiden tie
On vihdoin totuudessa heidдn
Ja se tie on pддllystetty
Orjantappuroin ja veitsin ruosteisin
Hukutan itseni siihen virtaan
Jonka juuret ovat saastuneet
Heidдn naisiensa lapsivesien
Huuhtomina
Sillд tдstд elдmдstд
En etsi lohtua, en onnea
Kannan Hдnen soihtuaan
Kuvaa Hдnen vallastaan
Ja vaikka hukunkin
Nousen, tiedostaen sen
Kauttani Hдnen sanansa
Kumpuavat saarnaten
Uuden valon lupausta
Herruuttansa vaatien
Kuten onkin oikeutettu
On aika nousta sarvien
