Auki raapii ruoste, kehdossa verikiven
Sahaa irti itran, kiskoo nahan lihaa nuollen ja nauraa
Sammuu tuo kirkas loiste, kironsa sylkee
Kun huuto lakkaa kuoressa katkeruuden
Sitä itkee, ei tiedä miksi vielä elää
Velloo liete lihan, alla jalkojen sinisten
Sulkee pimeään, on vain kangastus tuttu kaukainen
Sammuu tuo kirkas loiste, kironsa sylkee
Kun huuto lakkaa kuoressa katkeruuden
Sitä itkee, ei tiedä miksi vielä elää
Edessä suuren pimeän, hauras mieli kellastuu
Kun itseltään unohtuu, kun loputkin maatuu
Sammuu tuo kirkas loiste, kironsa sylkee
Kun huuto lakkaa kuoressa katkeruuden
Sitä itkee, ei tiedä miksi vielä elää
